HeikkiPenttilä Lähiruokaa naapurituottajien maataloustuotteista naapurien ruokapöytiin

Sitkeästi kivisellä tiellä

  • Matilan Pellervo
    Matilan Pellervo

Syyskuinen Maatilan Pellervo kertoili Virpi Adamssonin jutussa pottufarmarista. Tätä kautta voipi löytyä joku kiinnostunut, joka ei kuulu Maatilan Pellervon lukijoihin :)

 

 

Heikki Penttilä tunnetaan sosiaalisessa mediassa Pottufarmarina. Nimestä huolimatta aitoolaisisäntä ei enää viljele omia peltojaan. Päätyönä on nykyään perunan jalostaminen rieskaksi. Hyvin käynnistynyttä rieskatuotantoa uhkaa nyt lopettaminen.

Viimeiset kuusi vuotta Heikki Penttilä on paiskinut töitä perunan tuotteistamiseksi. Hän onkin onnistunut nostamaan perunarieskansa menekkiä samaan aikaan, kun muu leipomoteollisuus on tullut alas. Miehen missiona on saada maaseudulla jalostettava lähiruoka sellaiseen asemaan, että sitä kannattaa syödä, koska se on huippua ja antaa ruokaelämyksiä. Eikä vain sen takia, että tuetaan yrittäjiä. Haastattelen Penttilää pakettiauton etupenkillä. Lähden mukaan kierrokselle viemään rieskoja lähiseudun kohteisiin ja lopuksi hakemaan uutta perunakuormaa. Mies tuntuu tekevän töitä enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja. Jostain onkin pitänyt karsia. Ja se jokin on maanviljely. ”Elintarvikejalostus vaatii niin paljon työtä, että perunanviljely piti hoitaa yöllä. Toisaalta perunan vienti oli tyrehtynyt melkein kokonaan ja Suomen markkinat olivat täynnä. Oli helppo luopua nollakatteisesta viljelystä leipomotoiminnan hyväksi.”

Vaikka omien maiden viljelystä on luovuttu, Penttilä ei osaa kutsua itseään muuksi kuin maanviljelijäksi. Maaseutuyrittäjän titteli tuntuu vieraalta. Somessa mekastaja Heikki Penttilään on vaikea olla törmäämättä somessa. Alunperin hän lähti sosiaaliseen mediaan nostaakseen esille omia tuotteita. Julkisen keskustelun herättäminen on siellä kuitenkin helpompaa kuin markkinointi. ”Asiakas tekee ostopäätöksen leipähyllyllä, eikä some ylety sinne asti. Pidän sitä silti äärettömän tärkeänä väylänä keskustella virkamiesten ja kaupan ihmisten kanssa.”

 

Some on hänelle työväline, jossa voi nostaa esille pienten tuottajien kipukohtia. Tärkeää ei ole oma bisnes, vaan se, että pienestä tuotannosta syntyisi hyväksyttävä osa elintarvikeketjua. Varsinkin Twitterissä hän pitää meteliä pienjalostajien ahdingosta. ”Twitterin kautta pystyy vaikuttamaan ja kommunikoimaan sellaisten johtajien kanssa, joihin muuten ei saisi yhteyttä. ” Poliittinen johto on Penttilän mukaan herännyt maaseudun tilaan jälkijunassa, valot ovat jo sammuneet ja kohta viedään sähköjohdotkin. Vuorineuvos Reijo Karhinen pistettiin miehen mielestä liian myöhään työryhmineen miettimään, miten maatalouden kannattavuus saadaan kuntoon. Pottufarmari pitää Karhisen ajatuksesta olla keräämättä leipääntynyttä työryhmää ja sen sijaan suoda kaikille toimijoille mahdollisuus antaa palautetta. Oikeastaan miehet toimivat samalla tontilla.

”Karhisen tehtävä on nostaa koko suomalaisen maatalouden kannattavuutta. Minä mietin vain meidän pientuottajien asioita.”

Unelma musertui

Heikki Penttilä löysi 1980-luvulla Keski-Eurooppaa kiertäessään unelmansa. Hän näki mitä kaikkea maaseudulla voi tehdä. Maatiloilla kasvatettiin laajasti erilaisia tuotteita myyntiin ja omaan käyttöön. Joka kylässä tuntui olevan oma panimo, teurastaja, mylly, leipomo, viinitiloja ja juustoloita.

”Ajattelin, että niin minäkin tahdon elää ja toimia. Haluan tuottaa omat raaka-aineeni ja jalostaa ne elintarvikkeiksi ihmisille, kaupoille ja ravintoloille, jotka tunnen ja joiden asiakkaat tuntevat minut. Luulin, että se onnistuisi, kun liityimme EU:hun, mutta niin ei käynytkään.”

Heikki Penttilä oli 24-vuotias ottaessan isännyyden vuonna 1990. Isä Eero Kustaa Penttilä oli keskittynyt jalostussikalan pitämiseen. Sioista oli pojan ottaessa ohjat jo luovuttu. Astmaatikkona nuoresta isännästä ei olisi ollut niitä pitämään. Sijainti keskellä kylää vaikutti myös päätökseen.

Ensimmäisiä aikoja isäntänä leimasi lamavuodet. Penttilä päätti jatkaa isänsä aloittamaa perunanviljelyä ja äitinsä harrastamaa lampaankasvatusta.

Siemenperunan viljely loppui lyhyeen teollisuuden keskittyessä. Lammaskasvatuskin kävi tuottamattomaksi Suomen liittyessä EU:hun. Teurastamot halusivat marginaalisen tuotteen pois valikoimasta.

 

”Silloin tein yhden elämäni suurimmista virheistä. Perustin pienteurastamon, ja tein lihatuotteita omista ja lähialueen lampaista lähiseudun tarpeisiin. Tuosta ajasta päällimmäisenä mieleen on jäänyt ankara elintarvikevalvonta. Tuntui, että tuotamme myrkkyä ja ihmisille vaarallista tuotetta.”

Huhtikuussa vuonna 2006 yhdeltä emälampaalta tehtiin scrapie-löydös, ja Evira määräsi eläinaineksen tuhottavaksi. Penttilän tilalta vietiin eläintalous ja samalla tuhoutui lihanjalostuksen elinkeino. Unelma musertui.

Ensin Penttilä eli siinä luulossa, että eläimet hävitetään, paikat siivotaan, vahinko korvataan ja elämä jatkuu. Näin ei ollut. Julkisella vallalla ei ollut rahoja korvata yrittäjälle massiivisen toimenpiteen vahinkoja. Sen tehtävä oli suoritettu, kun eläimet oli hävitetty.

Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti ei auttanut. Penttilä maksaa tänä päivänäkin lammastuotannon tuhoutumisesta jääneitä vastuita. Vahingot olivat satoja tuhansia euroja.

”Lamaannuin täysin. Muutama vuosi meni mielialalääkkeitä syödessä ja tietokonepeli Tetristä pelatessa. Minulta vietiin käytännössä sillä kohtaa elämä.”

Perunarieskasta pelastaja

Vuonna 2012 Heikki Penttilä alkoi uudelleen jalostaa elintarvikkeita pihapiirin tyhjilleen jääneissä tiloissa. Hän ei löytänyt yritystä vuokralaiseksi tai jolle tehdä alihankintaa ja perusti oman tuotemerkin ja tuotannon. Raaka-aineeksi valikoitui vanha tuttu peruna.

Pirkanmaan Osuuskaupan ansiosta perunan tuotteistaminen alkoi suotuisissa merkeissä. Ilman sitä se olisi jäänyt harjoitukseksi. Asiaa auttoi, että SOK:n pääjohtaja oli niihin aikoihin nostanut lähiruoan yhdeksi teemaksi.

”Jenni Keskinen oli tuore valikoimapäällikkö ja yhdessä hänen kanssaan mietimme, mitä kokeillaan ja missä. Sain kokeilla kolmisenkymmentä tuotetta Tampereen seudun Prismoissa ja sen avulla perunarieskasta löytyi se syömähammas. Ilman Jenniä olisin jo trukkikuskina.” 2014 tuotanto keskittyi rieskan valmistukseen, kun jakeluyhteistyökumppaniksi tuli Leivon Leipomo. Aitoosta lähtee perunarieskaa Pirkanmaalle, Porin ja Hämeenlinnan seudulle yli 100 kauppaan. Jakelu Leivon Leipomon logistiikan kautta on mahdollistanut keskittymisen ja kasvun.

”Leivon Leipomo myy myös meidän rieskaa Uudellamaalla omalla GTIN-koodilla, eli olen ikään kuin oman tuotteeni alihankkija.”

Heikki Penttilä näkee edelleen punaista Eviraa ajatellessaan. Taho, joka hänen kokemustensa mukaan teki pitkään kaikkensa kampittaakseen maaseutuyrittäjyyttä, esiintyy nyt sen sparraajana. ”Kukaan ei ole siellä nostanut kättä ylös ja sanonut: Hei, me ollaan tehty väärin. Minusta Evira ei ole uskottava ennen kuin näin on toimittu.” Penttilän some-seuraajat tietävät, että viranomaisten erilaiset hankkeet saavat mieheltä pyyhkeitä mennen tullen. Hänen mielestään hankkeiden somesivujen tykkääjät koostuvat hallinnon, neuvonnan ja edunvalvonnan kellokkaista, eivätkä ne näy tavallisille ihmisille. Hanketoiminta on leipääntynyttä ja intohimotonta.

”Maaseudun markkinointia tehdään täysin amatöörivoimin. Hankkeet tarttuvat herkästi pienen pieniin marginaali-ilmiöihin. Villi- ja vegaaniruoasta toitotetaan suurella volyymillä, vaikka vegaanit eivät edusta edes prosenttia väestöstä. Samalla tavalla on hyönteisiä nostettu otsikoihin.”

Penttilä luettelee pitkän listan julkisia toimijoita, joiden ei koe tehneen kyllin pienten maaseudun yrittäjien puolesta. Sillä vilisevät Sitra, ELO-säätiö, ELY ja AVI, Pro Agria; oikeastaan kaikki maaseudun toimijat.

Isojen instituutioiden lisäksi hän nostaa esille monet maaseudun kehittämishankkeet. Organisaatioissa pyörii ihmisiä kuukausipalkalla muka kehittämässä maaseudun elinvoimaisuutta. Samaan aikaan Pottufarmarin kaltaiset pienet yrittäjät kituvat tykönään saman ongelman parissa. ”Tämä yhteiskunta ei ole pätkääkään kiinnostunut meidän hyvinvoinnistamma tai tuotteistamme. Meidät on jätetty täysin yksin. Koen sen tällä hetkellä kovin konkreettisesti ja tunnen tilanteen jo 12 vuoden takaa. Tiedän, mistä puhun.” Penttilä ei ymmärrä miksi MTK ja Maa- ja metsätalousministeriö haluavat olla talkoilla tekemässä markkinointia sellaisille toimijoille kuin Valio ja Atria, joilla on valtavat markkinointibudjetit.

 

”Meillä pienillä ei ole rahaa eikä henkilöresursseja markkinointiin. Meidän tuotteistamme kuitenkin syntyy käsitys suomalaisesta ruokakulttuurista, jos sellainen on syntyäkseen. Se pitäisi tajuta teollisuudessa, hallinnossa ja etujärjestöissä win-win-tilanteeksi eikä kilpailuksi.”

Penttilä sanoo, että lähiruoaksi mielletään nyt vain herneet ja mansikat. Pienillä tuottajilla ei ole minkäänlaista statusta tai brändiä, josta kuluttaja voisi tunnistaa ne.

Peltoja myyty

Peltoja oli Heikki Penttilän isännyyden alussa 35 hehtaaria. Parhaimmillaan hän viljeli omilla ja vuokratuilla mailla perunaa 60 hehtaarilla, mutta nyt omat pellot ovat vuokralla ja osan on joutunut myymään.

Kirjoissa on nyt reilu 20 hehtaaria. Ne ovat luomuheinällä, jonka korjaa naapurin emolehmäkarjan kasvattaja.

Penttilä ei aio enää ryhtyä itse kasvattamaan perunaa pelloillaan, vaikka siihen olisi tällä hetkelläkin mahdollisuus. Jos rieskatuotanto lähtee vetämään, mies voi lähteä ulkomaille perunanviljelijäksi ja rieskan tuottajaksi. ”Pääsisin Venäjälle kasvattamaan perunoita Moskovan ja Pietarin markkinoille. Se on yksi mahdollisuus, josta käyn keskusteluja. Omalla riskillä ja Suomessa en tule kasvattamaan lampaita, enkä viljelemään perunaa enää koskaan. Mikään ei voi muuttua niin paljon, että siihen lähtisin.”

 

Realistisimmat tulevaisuuden haaveet löytyvät matkailupuolelta. Penttilä rakensi Etelä-Karjalaan perintötonteille mökkejä venäläisturismia ajatellen juuri ennen Pietarin kysynnän romahtamista EU:n Venäjän vastaisten vientipakotteiden takia. Nyt matkailumarkkinoilla on tapahtunut elpymistä. ”Uskon matkailijoiden paluuseen ja uhraan tällä hetkellä saman verran ajatusta matkailuun kuin rieskatuotantoon. Minulla on silläkin puolella laajentumisajatuksia, mutta ensin pitäisi saada ykköstuote isompaan tietoisuuteen.”

Pottufarmari naurahtaa päälle. Suunnitelmia pitää olla paljon, silloin voi yksi prosentti jopa toteutua.

 

Hanskat naulaan?

Maaseudun pienten tuottajien ongelmana on Penttilän mukaan, että niillä ei ole kanavaa tulla tunnetuksi markkinoilla.

”Meillä on järjestään yhteinen piirre. Kaikilta puuttuu se juttu, kimmoke, jolla saisi tuotannon nousemaan tietyn rajan yli. Meilläkin seinät antaisivat myöden 2–3 kertaa isompaan volyymiin.”

Tähän asiaan aitoolaisisäntä kertoo viimeiset puoli vuotta paneutuneensa – miten tuotteet saadaan kiinnostamaan suurta yleisöä. Hän lähti työstämään ongelmaa muun muassa Kasvu Openiin osallistumalla.

”Tällä hetkellä suunnittelen oman verkoston parhaiden yrittäjien kanssa sellaisen ryhmän perustamisesta, joka oikeasti tekisi meistä tunnettuja. Julkiset hankkeet ja tahot eivät ole siihen pystyneet.” Kolmisen vuotta sitten Penttilä päätti, että viisinkertaistaa liikevaihdon kolmessa vuodessa tai sitten edessä on muita ratkaisuja. Loppu näyttäisi olevan edessä, koska tavoitteesta ollaan pahasti jäljessä. Pottufarmarin ensimmäisen vuosipuolikkaan laskutus oli 0,4 prosenttia pienempi kuin vertailujaksolla viime vuonna.

Tilalla on edelleen lammastalouden alasajosta tulleita vastuita kannettavanaan, joten korvaavaa tekemistä pitäisi löytyä perunarieskan tilalle. Jouluun asti mies aikoo sinnitellä, mutta sitten on vakaa aikomus ryhtyä muihin hommiin, ellei rieskan menekki nouse.

 

”Rajansa silläkin, kuinka kireällä ihminen voi itseään pitää. Olen saanut niin lujaa turpiin niin monta kertaa, että on ihme kun ydinperhe on yhä kasassa ja sama y-tunnus käytössä. Edelleen minulla on silti se näkemys, että ojasta noustaan. Meinaan olla ainakin 20 vuotta vielä yrittäjänä jos henkeä piisaa, mutta millä alalla, sitä en vielä osaa sanoa.”

 

 

 

Heikki Penttilä (51)

 

* suvun viides isäntä Penttilän tilalla Aitoossa

* käynyt Ahlmanin maatalousopiston yo-linjan sekä Hämeenlinnan lihateollisuusopiston elintarvikepuolen peruslinjan

* armeijassa taloushuoltoupseeri

* vuodesta 1999 Rôtisseursin harrastajajäsen, ammattilaiskäädyt vuonna 2013

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

On hienoa, että Suomessa löytyy vielä elintarvikealan todellisia yrittäjiä!

Ostan aina yksityisyrittäjien tuottamia elintarvikkeita, jos se vain on mahdollista pellervolaisten tuotteiden sijasta.

Toimituksen poiminnat