HeikkiPenttilä Lähiruokaa naapurituottajien maataloustuotteista naapurien ruokapöytiin

pieni ääni pieneltä maaseudun yrittäjältä ;)

Ymmärrän ajatuksen pyrkiä muuttamaan ruokakaupan käytänteitä lainsäädännön kautta mutta en oikein usko sen johtavan muuhun kuin lisäkustannuksiin. Lailla pakottamalla sammutetaan liekkejä koskematta palaviin rakenteisiin.

Olen ollut viljelijä 1990 alkaen ja lähiruokayrittäjä 1995 alkaen. 2006 alkaen elämä on ollut selviämispeliä siitä asti kun jouduin lupumaan kotieläintuotannosta ja sen myötä meni pohja pois lihanjalostusyritystoiminnalta.

Olen tehnyt kauppaa kauppojen ja ravintoloiden kanssa 1995 alkaen ja 2012 käynnistin elintarvikejalostuksen ja kaupankäynnin uudelleen perunapohjaisilla tuotteilla. 

Kokemukseni on, että S- ja K-ryhmät toimivat kokolailla niinkuin kaupan pitääkin. Jotkin yksityiset kauppiaat soveltavat pykäliä oman päänsä mukaan mutta ovat marginaalinen vähemmistö, johon ei kannata lakia säätämällä koittaa vaikuttaa.

Minusta Suomessa ongelma ei ratkea, eikä muutu miksikään minkään uuden ruokakauppavirkamiehen myötä.

Pari ajatusta:

Meitä maajusseja ei ole aikanaan, eikä käsittääksen nytkään kouluteta yrittäjiksi. Ammattisanastoa ei ole opetettu muuta kuin suomeksi, tuskin nytkään. Se on opetettu, että kuinka päin jyvä laitetaan maahan.

Maaseudulle mahtuisi monenlaista yritystoimintaa mutta politiikka on ollut ja on alkutuotannon ylläpitämistä elintarviketeollisuuden tarpeisiin.

Maatalouden järkyttävä byrokratiahelvetti, alkoholilainsäädäntö, työvoiman tarveharkinta, elintarvikelainsäädännön monet kansalliset käytännöt ovat pitäneet maaseudun väen kyykyssä ja estäneet tehokkaasti innovatiivisen toiminnan.

Yksi suuri pulma, johon olen yrittänyt paneutua, on maaseudun kehittäminen. 

Suomessa on kohtuullisen laaja julkisilla varoilla ylläpidetty  hanketoiminta, jota perustellaan maaseudun elinvoiman ylläpitämisellä ja kehittämisellä. Se on ilmeisesti jopa osa maataloustuiksi laskettavaa kokonaispottia.

Tämä toiminta on kuitenkin johtanut maaseudun valojen sammumiseen toisin kuin esimerkiksi Itävallassa. Siellä pienien maatilojen, kylien ja yritysten elinvoimasta pidetään huolta ja taantuneita alueita on saatu nostettua kukoistukseen.

Hankemaailma on parinkymmenen vuoden aikana kehittynyt itseään ruokkivaksi oravanpyöräksi, joka ei tuota ulospäin  mitään lisäarvoa. Meille pienille maaseudun yrittäjille en keksi siitä olevan mitään hyötyä.

Ilmeisesti poliittisen valmistelun ja ehkä elinterviketeollisuuden lobbauksen seurauksena  ja ohjeiden virheellisen tulkinnan seurauksena hankkeet eivät tee töitä maaseudun yrittäjien toiminnan edellytysten kehittämiseksi ja edistämiseksi. kts. kiinnitetty twiitti 

Tämän seurauksena mm. täällä kaytettävät erikoiselintarvikkeet tuodaan Keski-Euroopasta suuren teollisuuden tuotteina. Ne eivät siis  ole pienien kotimaisten jalostajien tuotteita, eivätkä myöskään kotimaisen elintarviketeollisuuden tuotteita, koska erikoistuotteiden sarjat ovat kotimaiselle teollisuudelle liian pieniä.

Minusta maaseudun ongelmien ratkaisuun purisi paljon tehokkaammin, pitkäaikaisemmin ja ilman lisää kieltävää lainsäädäntöä jos maaseudun pientä yritystoimintaa ryhdyttäisiin määrätietoisesti opettamaan ja kehittämään niin, että saadaan uusia toimijoita ja monenlaista aktiivisuutta toimialalle  ja maaseudulle.

Maaseudun kehittämisen fokus olisi jo kauan sitten pitänyt muuttaa alkutuotannon väkinäisestä ylläpitämisestä ja yli omavaraisuuden tuottamisesta siihen, että maaseudulla voisi tehdä kaikenlaista muuta. Digi on kehittynyt jo niin pitkälle, että työn tekemisestä on tullut paikasta riippumatonta, enkä ymmärrä enää tätä kaupungistumisen ihannetta, jota politikot ruokkivat silmät kiiluen.

Suurin osa suomalaisista haluaisi asua malla mutta etenkin hyvätuloisten tänne saaminenkin on tehty kaavoituspolitiikalla mahdottomaksi.

 

Yhteenveto: Ei lisää kieltävää ja valvottavaa lainsäädäntöä vaan pykälien purkua jatkettava hartiavoimin ja edistettävä pienen yritystoiminnan mahdollisuuksia maaseudulla. Näin voidaan jollain aikavälillä saada aikaan uutta teollisuutta ja jopa uusia kaupan toimijoita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Näin pienkalastajana olen törmännyt samantyyppisiin ongelmiin.
Pyytämääni kalaa jos vien kauppaan, ravintolaan; tarjottu hinta on siksi alhainen, että mieluummin myyn suoraan loppukäyttäjälle kuin em paikkoihin.
Minulle mm tarjottiin eräässä marketissa kuhafileestä 7€/kg, samainen kauppa myi 25€/kg ulos!

Käyttäjän HeikkiPenttil kuva
Heikki Penttilä

Tuossa on kyllä pointti.
Minusta kauppias tekee itselleen, tavarantoimittajille ja asiakkaille karhunpalveluksen, kun menee hinnoittelemaan pienien tuottajien tuotteet sellaisella kertoimella, että kaupankäynti pysähtyy siihen paikkaan. Tämä on mielestäni uskomattoman yleistä.
Ainoa keksimäni selitys on se, että pakollisesta ketjuvalikoimasta kauppias saa niin ohuen siivun, että yrittää tehdä katetta sillä lähituotannolla mutta ei ymmärrä ollenkaan, että on vain yksi lenkki siinä ketjussa, jonka pitäisi elää sillä pienen tuotteella.
Lähituotantoa myymällä ja oikein hinnoittelemalla uskoisin olevan suuri merkitys siinä, että saataisiin elo maaseudullakin kannattamaan ja tehtyä tästä maasta tunnettu ruokamaa. Minä en sitä päivää tule näkemään, niin syvällä nyt ollaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos avaajalle, tämä avaus on ns. maalaisjärjen ääni.

Toimituksen poiminnat