Tämä arpa ei voita

Epäuskoinen olo valtasi mieleni tänään kun päästin ilmoille pikkuhiljaa valmistellun ajatuksen siitä, että voisin tosiaankin ajatella luomutuotteiden valmistusta. 

Puolitoista vuotta meni aikaa, että löysin viljelijän, joka pystyy tarjoamaan tasaisesti ympäri vuoden oikeanlaatuista luomuperunaa jotta voisin tosissani tarjota luomuraaka-aineista tehtyä potturieskaa myyntiin.

Muiden raaka-aineiden löytymisessä ei sellaista ongelmaa ollutkaan.

Byrokratiahärkää en ole vielä tarttunut sarvista tässä luomuasiassa mutta sen verran olen asiaa pöyhäissyt, että eipä tuo isoja haasteita tuota, eikä ylittämättömiä kustannuksiakaan. Puuhastelua varten en siihen kuitenkaan ole ajatellut ryhtyä.

 

 

Aikanaan kun vuonna 2012 aloin perunapohjaisten tuotteiden valmistuksen. Ajattelin, että tällaisen pienen tuottajan on hyvä erottua jollain konsteilla isommista toimijoista. Ajattelin, että hankin raaka-aineet mahdollisimman läheltä ja mahdollisimman käsittelemättöminä. Tilamaito oli tuolloin kovasti puheenaiheena. Ajattelin, että tuossapa oivallinen liemi paistoksiin.

Aika ei ollut helppo alkaa valmistaa pienessä laitoksessa naapurista haetusta maidosta tuotteita. Eräs korvapuusticase Pirkkalasta on saattanut jäädä mieleen noilta vuosilta.

Olin silloin kovin hyvilläni, kun sain järjestymään tuotannon niin, että pystyin kuitenkin käyttämään tilamaitoa meillä tuotannossa kuumennettavien jalosteiden valmistamiseen.

Aikani näitä paistoksia tehtyäni ja tilamaidosta meteliä pidettyäni huomasin, että eivätpä nämä tuotteet saa ihastuksia asiakkaissa aikaiseksi muualla kuin somefiidissä. Ei siellä missä tehdään ostopäätöksiä. Hintakaan ei voinut olla esteenä, koskapa kaupan einesosastolta löytyi teollisia tuotteita samoilta hyllyiltä kovempaan kilohintaa. Kaupan hyllyltä sain varmasti niin hyvän hyllypaikan, ettei vika voinut olla siinäkään. En oikein usko tuotteiden laadunkaan olleen kysynnän kasvun esteenä, koska tuotannolle oli kuitenkin syntynyt selvä mutta pieni jatkuva kysyntä. Kysyntä oli kuitenkin niin pientä, että tuotannossa ei päästy järkeviin tuotantomääriin ja tuotannosta oli mahdollista luopua, kun rieskalle löytyi oivallinen jakelukanava ison leipomon kanssa yhteistyössä.

 

Olen näihin päiviin tuntenut olevani vähän niinkuin syrjityn vähemmistön edustaja, lähiruokatuottaja. Luomu on ollut julkisien toimijoiden suojeluksessa ja juhlapuheissa. Luomuun on työnnetty markkinarahaa ja sitä on pönkitetty sieltä ja tuolta.

 

Tänä päivänä olen suuresti ihmeissäni kun olen varovasti, tosin kaikissa käyttämissäni sähköisissä kanavissa, kertonut, että nyt on se hetki, kun tällainen poloinen lähiruokaverstaskin miettii tosissaan luomutuotteiden tekemistä. Hämmästys on aikamoinen, kun en saa minkäänlaista keskustelua aikaiseksi. Normimäärä "bändäreitä" on toki käynyt tykkäilemässä päivityksaistäni, varmaan säälistä 😉 

Nyt ei kelpaa selitykseksi se, että ameriikan pojat on muuttanut naamakirjan algoritmejä, eikä päivitykset näy mihinkään. Luomusta tekemäni somepäivitykset ovat näkyneet lukijoiden somefiideissä keskimääräistä (epämääräistä?) somepäivitystäni paremmin.

 

Tämä päivä on ollut hyvä siinä mielessä, että olen kertonut julki idean, jolla ajattelin olevan siivet. En ole vielä ehtinyt tekemään mitään peruuttamatonta ja näyttää, että tämä päivä on hyvä antamaan minulle tarvittavan informaation siitä, että riittää vastaisuudessa, että alan innostumaan kaikesta luomuun liittyvästä mutta mitään konkreettista ei asian eteen kuitenkaan kannata ryhtyä tekemään. 

Perunakattila on kiehumassa huomisia rieskoja varten. Taidan mennä nostelemaan potut jäähtymään, että päästään aamulla leipomaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu