HeikkiPenttilä Lähiruokaa naapurituottajien maataloustuotteista naapurien ruokapöytiin

Murinaa lähes asialinjalla

Kovin mielenkiintoisiin asioihin on saanut viime päivinä ottaa kantaa ja olla ainakin teoriassa vaikuttamassa.

Meillä pyörähti kollegio evirasta, (hankedevil) rahoituksella selvittelevät, että miten saisi tätä elintarviketuotannon järkiään raskasta ja monilta osin jopa koomista herrainvaltaa purettua. Tekevät toitä, koskapa ylhäältä prysselistä on ohjeet asiaan annettu. 

 

Mieleen palaa väkisin käynti pienteurastustoimijoiden kanssa Helsingissä eviran pomojen puheilla 2000-luvun alussa, jolloin tapasimme vielä tsaarinajan hallinnon virkamiehiä, jotka pakkopullana ottivat meidät vastaan mutta eivät sanomaamme. Heidän tehtävänsä oli silloin kirjaimellisesti noudattaa lain kirjainta, ei henkeä.

Tuohon aikaan olin jo itse lopettanut teurastustoiminnan koska hallinto oli jo siinä vaiheessa tehnyt siitä liian byrokraattista, kallista ja hankalaa.

Nyt kun sama mies, joka otti meidät silloin vastaan on kaliffina evirakaliffaatissa, on varsin epätodellinen olo kuvitella, että siitä päälikkövirastosta tulisi joku päivä palvelulaitos, jonka funktio partnerina on pitää pienikin suomalainen elintarvikejalostus pystyssä ja hengissä ja tuottamassa veromarkkoja, joilla myös sen viraston kulut katetaan.

No, se siitä. Maatalouspuolella on ainakin havaittu, että kun pykäliä yksinkertaistetaan, niin kohtapa ei saa niistä enää erkkikään selvää. Toivottavasti näin ei käy nyt tässä eviran hankkeessa ;) 

Keskustelun tärkein anti oli se, että evira pyrkii toimistaan tiedottamaan toimialayhdistysten kautta ja koskapa meillä pienillä ei ole oikein minkäänlaista järjestäytymistä, jäädään tässä liki kaiken tuotetun informaation ulkopuolelle.

 

Toinen asia, joka korventaa mieltä nyt, on tämä lähituotanto, hintakysymyksen suunnalta katseltuna. Siitäkin pari sanaa.

Pienimuotoinen paikallisiin raaka-aineisiin ja pieniin sarjoihin perustuva tuotanto on väkisinkin kustannusrakenteeltaan erilaista, kuin teollisuuden tuotanto. Tuotteita on rajallisesti tarjolla ja niiden myyminen asiakkaile pitäisi tuoda jälleenmyyjällekin lisäarvoa. 

Vastaan on tullut kevään aikana parikin tapausta, joissa tämän pienen tuotannon sisäistäminen on asiakkailla vielä kehitysvaiheessa. Eräs julkinen tapahtumanjärjestäjälaitos tässä läheisessä itseään isona pitämässään kaupungissa (lue: Tampere) tarjoaa ravintoloissaan lähtökohtaisesti ekolookista, paikallista, luamua ynnämuuta kivaa ja jota asiakkaat haluavat.

Tarjosin tässä taannoin meidänkin pikkurieskaa sinne ja oli kova draivi päällä kehitellä siitä tarpeen mukaan kaikenlaista -ton ruokaakin, että sitä voisi sitten tarjota koko monenkirjavalle asiakaskunnalle. (-ton ruoka = munaton, gluteeniton, mutta ei perunaton :) ). Valitettavasti tulin tyrmätyksi kanveesiin heti ensimmäisessä vastauspostissa, jonka sisältö oli ykskantaan: RIIPPUU HINNASTA. Joo, ymmärrä, että riippuu hinnasta mutta kukahan konsulentti on luonut nuo ravintolatoimen markkinointiperiaatteet joilla keulitaan luomulla ja paikallisuudella yms yms. eikä hinnasta ollut vielä vaihdettu puolta sanaa. 

 

Vähittäiskauppa on tällä hetkellä meikäläisen tärkein jakelukanava. On kovin ilahduttavaa, että parinkymmenen vuoden odottelun, keskustelujen ja vaikuttamisyritysten jälkeen sielläkin aletaan innostumaan oikeina toimenpiteinäkin lähiruuasta. Tässä linkkinä jo vanha Keskon näkemys asiaan. Minusta sisäänostavan kauppiaan ei pitäisi lähiruuan kohdalla ensimmäisenä alkaa kyselemään, että eikös tätä pakkausta nyt saisi halvemmalla vaan mietinnän pitäisi lähteä siitä, että miten saisin tämän pientuottajan tuotteen paremmin asiakkaan näkyville ja minun asiakkaitani kiinnostavaksi. Saataisiin molemmat asiallinen kate tuotteesta.

Myönnettäköön tähän väliin, että kahdelle kauppiaalle myyn muutamaa tuotetta sisään edullisemmin kuin olen tottunut tapanani pitämään. Samoin kahdelle kauppiaalle myyn tuotteet "myyntitiliin". Nämä asiakkaat ovat marginaalisia myynnistäni ja erikoiskohtelu johtuu siitä, että näin saan omaa kokemuspohjaa näistä toimintatavoista.

Hupaisaa on ollut huomata, että nämä pari myyntitiliasiakasta hinnoittelevat hävikin sekä asiakkaille, että maksattavat minulla. Jotain opittavaa heilläkin voisi olla mielestäni kaupan tekemisestä 2000-luvulla :) . Tässä kirjoitellessa tulin sitten myös laskeneeksi yhdelle asiakkaalle määräaikaisen tarjoushinnan pikkurieskalle :) eipähän saada sitten kumpainenkaan voita leivän päälle niistä pusseista :)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat